Aion lähteä kesällä liftaamaan. Samantien kun kesäloma alkaa, kun olen sulkenut työpaikan oven viimeistä kertaa muutamaan viikkoon lähden liftaamaan. Vien työavaimet pois, vaihdan vaatteet, käyn suihkussa ja nappaan lopulta repun selkään. Hieman aiemmin halvalla löytämäni kohtuullisenkokoisen repun, ei mitään koulureppua tai vastaavaa. Olisihan minulla ollut tuo urheilukaupasta ostamani kympin reppu muttei välttämättlä kovin käytännlllinen vaikka asiansa ajaisi. Muutama tasku enemmän ja hieman enemmän tilaa niin hyvä tulee. Repussa oli parit vaihtovaatteet, tekninen kerrasto, makuupussi, puukko, kännykän laturi, aurinkorasva ja muuta vastaavaa. Vähän evästä, taskumatti. Pari huikkaa halpaaviskiä voisi maistua sillointällöin kun on seissyt tien reunassa peukku pystyssä tuntikaupalla. Toisaalta tuossa varmasti oppii kävelemään peukku pystyssä. Kyltti roikkuu selässä jotta ohiajavat autot näkevät minne olen matkalla.
Eteenpäin
Kyltissäni lukisi eteenpäin, alkupään kylteissä ja loppumatkasta. Tärkeintä ei olisi se minne päädyn, kunhan menen eteenpäin.
Kohteenani olisi kumminkin Norja ja jäämeri. Nordkapp ehkäpä? Sopivan pohjoisessa, mutta suunnitelmiini ei kuulu tehdä suunnitelmia joten juuri tuonne en välttämättä päädy. Joku uugeempi norjalaiskaupunki jäämeren rannalta.Jotain mystisiä norjalaishipstereitä aitoine partoineen ja villapaitoineen kertomassa että Oslo on ihan pilalla. Siksipä he muuttivat pohjoisnorjaan elätyäkseen oikeasti merikarhujen elämään. He haluavat tutustua hyvin tarkasti siitä millaista on olla aito parrakas pohjoisnorjalainen. Heillä on oma blogi ja instagramtili projektilleen. OG-Hipsterit järjestävät diippejä partyjä joka viikonloppu. Käsittämätöntä on näiltä kylmän maan kasvateilta tämä elämänhimo. Kouvolalaiset elävät samanlaisen masentavan harmauden keskellä mutta heillä ei ole samanlaista tahtoa elää. Keskimääräisen kouvolalalisen kuolinsyy on itsemurha 30-vuotiaana tylsyyteen. Usein hirttoköytenä on toiminut kaveripiirin onnenkaluna toimiva kouvolatukkalettimysteeri. Aina kun yksi kouvolatukkainen kolmikymppinen kuolee kouvolassa, häneltä leikataan hiukset pois ja hiustupsut virkataan Kouvolan itsemurhaköyden jatkoksi. Ja jälleen on lisättävä yhdet hiukset tähän hienoon köyteen jossa paistoi vaaleanpunaista, mustaa, vihreää ja kaikkia sateenkaaren värejä. Jopa värejä joilla ei oo nimiä
valonsäteet pimeyteen
itsensä imevät.
Voin saada kyydin keneltä tahansa. Kuusikymppiseltä aidolta rekkamieheltä, enkä tarkoita mitään oransseissa TYÄ_UKKOhaalareissa pyöriviä keski-ikäisiä vaan niitä jotka jo kuuskytäluvulla rahtasivat tavaraa ympäri vapaata eurooppaa. He olivat nähneet kaiken ja salakuljettaneet loputtomat määrät pimeetä viinaa ja tupakkaa. Pieni omaisuus niilläkin.
Saattaisin saada tylsistyneeltä perheenisältä kyydin, matkalla mökille jossa muu perhe jo odottaa. Oli pakko olla palaverissa helsingissä isojen pomojen kuultavana. Työprojekti olisi tärkeä ja saattaisi poikia mukavan palkankorotuksen. Tämä ajatus mielessä hän oli jo vaihtanut uudempaan E-sarjan mersuun. Pieni motivaatio hoitaa hommat hyvin. Riskipeliä ehkä nimittäin jos tuo palkankorotus ei toteutuisi uuteen autoon ei välttämättä olisi varaa. Tai olisi jos olisi karsittava vain yhteen ulkomaanmatkaan kahden sijaan. Mutta vaimon on päästävä ruskettumaan talvellakin! Mitä kaveritkin ajattelisivat kun keskitalvella mennään kalpeana?
Kyyti äkkirikkaalta parikymppiseltä, ärsyttävä mäklemorelettinen ja muutenkin valmiiksi ylimielinen espoolainen oli kaikkien harmiksi mennyt voittamaan lotossa pari miljoonaa. No nyt päästiin näyttämään että on varaa. ”Vitun välittömästi” hän sanoi kun kaverit kysyivät miten hän päätyi juuri mattaharmaaseen BMW M6 avomalliin. ”Vitun välittömästi ku mä näin sen siellä kaupassa” Kolmesataatuhatta olisi vain pikkuraha loppuunasti varustellusta ajamattomasta luksusbemarista. Tytötkin tykkäisi kun tuolla huristaisi hakemaan deiteille. Itellekkin tietty kelpaisi, ei mulla oo syytä olla ostamatta hyvää bemaria jos vaan on rahaa. Sellaset halvat romut jotka amikset on loppuunraiskanneet bimmerpartyissä. Ei sellasia tarvi katella. Monia varmasti ärsyttää jos tuollainen jäbä voittaa lotossa. Täynnä itseään. Voi vittu ja se asenne. Onneksi ei tarvinnut olla kauaa kyydissä.
Nukkumapaikkaa ei välttämättä löydy. Ei haittaa, abcltä evästä ja rannalle. Pieni peseytyminen siellä, nuotio tuleen ja makkaraa ja pari olutta. Olin jo aiemmin askarrellut pienen laavun johon voi mennä sateensuojaan. Sateesta ei tällä kertaa ollut mitään pelkoa mutta kivaahan se oli askarrella. Söin iltapalan, jumittelin nuotioon tuijottaen ja väsymyksen voittaessa painuisin makuupussiin taivasalle. Tuijottelisin tähtiin ja nukahtaisin. Aamulla olisi taas uusi päivä ja uudet kilometrit taitettavana