Siitepölyallergiaako?

Kevät. Siitepöly strikes back.

Pääsin kymmeneltä töistä, viileä sateenjälkeinen kevätilta. Kaunis ilma, taivas oli tähtikirkas. En mennyt suoraan kotiin, otin pienen pyöräilyreissun kaupungilla. Puistoon järven rannalle, tuijottelin siinä puiston sillalla aikani järvelle. Hiljaista, tuona aikana taisi neljä ihmistä kulkea ohitse. Hetken kuluttua hyppäsin pyörän selkään ja lähdin polkemaan kotiinpäin

Olin juuri suorittanut aikamatkan.

Pyöräilin kotiin keskustan kautta, se kun sattui olemaan suorin reitti. Matkalla joku arviolta 23vuotias nainen juoksi bussiin. Minnelie kiirehtinyt. Ei mitään hajua. Pyöräilin ruokapaikkojen ja baarien ohitse. Grillin tuotteet näyttivät hyvältä mutta persaukisena pystyin välttämään kiusauksia mässäilyn suhteen. Kotona oli sitäpaitsi kalapuikkoja ja jotain broileripastaa. Kaikki tongittu lidlin roskiksesta. Elintarvikekaupan roskikseen kun kurkistaa sulkemisajan jälkeen niin löytää kokonaisen aarreaitan jota monet eivät välttämättä tule ajatelleeksi. Olen dyykannut pian neljä vuotta. Jo vuosikausia, kenties jopa kymmenen vuotta sitten mieleen tuli ajatus dyykkaamisesta, kiitos internetin. Satuin näkemään siihen aikaan aktiivisesti käyttämälläni nettifoorumilla dyykkaustopikin.         Niin paljon kaikkea hyvää ruokaa!   Ja vielä ilmaiseksi! Vei kumminkin vuosia ennen kuin lähdin itse ensimmäistä kertaa roskiksille. Taisin katsella youtubevideoita kun eteeni pamahti pottatukkainen vanhasen marko. Hän ryömi lidlin roskikseen aidan ali. Samassa löin itseäni kämmenellä otsaan. Täytyy heti illalla lähteä katsomaan mitä sieltä löytyisi.

No löytyihän sieltä. Leipää, kroisantteja. Suklaavanukasta, banaaneja ja viinirypäleitä. Kovin pieni saalis kun vertaa mahtavimpiin saaliisiin. Villisikaa lähemmäs kymmenen kiloa, broileripihvejä, pari kiloa pistaasipähkinöitä. Sipsejä, karkkia, hedelmiä, vihanneksia. Kaikkea mitä en muuten ostaisi. Laatupihvejä, kymmenen euroa kahden pihvin paketti. Niitä ei ole muuten aikoihin tullut vastaan. Suurta herkkua olivat. Viime reissullani, itseasiassa toissareissullani vastaan tuli monta kiloa sinihomejuustoa, ei edes mitään pirkkaa tai eldoraadoa vaan jotain hienompaa. Isoja kiekkoja ja erittäin hyvää.

Onneksi sitä on vielä jäljellä. Käynpä maistelemassa…

…

 

…

Iso kimpale sinihomejuustoa suoraan suuhun, haukkasin punaisesta chilistäkin palasen mutta selvästikin menettänyt suuren osan potkustaan. Hieman nahjuinen. Otin lisäksi lasin vettä…

 

Käännyin risteyksessä oikealle, ohitin hampurilaisravintolan jossa sattumalta veljeni istui tyttöystävänsä kanssa. Tyttö asuu jossain keskustan nurkilla. Moikkasin ikkunan kautta veljeäni ja jatkoin matkaa. Tuo hampurilaisravintola oli ydinkeskustassa ja hyvin suosittu etenkin viikonloppuisin. Ravintola tarvitsi viikonloppuilloille järjestyksenvalvojaa. Olin paria vuotta aikaisemmin suorittanut järjestyksenvalvojakortin lisäansiot mielessä. Tulihan niitä sopivasti. Ahkerimmillani kuukausipalkka jv-hommista oli suunnilleen 500€ verojen jälkeen! Silloin olinkin joka viikonloppu töissä, mukaan mahtui yksi kesäfestarikin. Taas täytyy tehdä töitä. Viikonloppuna tuon ravintolan ovihieheksi tuntikausiksi. Paikka sulkeutuu aamuyöstä, melkeinpä aamulla. Siellä on oltava jo alkuillasta kahva-apinana. Palkka juoksee ja minä seison, helppoa rahaahan tuo on. Viime viikonloppuna tuli laitettua toisaalla pelkästään takkia narikkaan tunnin välein, muu aika meni kännykkää räplätessä. Helppoa oli myös paikallisen kuuluisan rokkiklubin terassilla. Kaupunki vaati terassin takia ovimiestä jo kuudeksi. Ei siellä ketään siihen aikaan ollut, terassilla baarihenkilökuntaa tupakalla. Itse join kahvia, tupakkaan en koske. Turha addiktoiva aine, haisee pahalta ja vie rahat. Siellä ovihommissa ollessa paita haisee kotiin tullessa poikkeuksetta tupakalle. Ei ole mukavaa, mutta siinä ovella on tupakointipaikka eikä baarissa ole rakennuksen iän vuoksi tupakkakoppia.

Kun baareissa sai vielä polttaa, olisiko ollut 2008 jolloin homma loppui? Vai 2009? En muista. Silloin haisi tupakalle aina, tuolloin en siis vielä ovilla seisoskellut. Tuijotin yksinäisenä tuoppiin valtavan tiskipinon verran tuoppeja. Sellaista se oli sillon, on välillä edelleenkin. Muistan jonkun nistin oloisen sedän yrittävän polttaa kättäni tupakalla. Ympäripäissään kaikki olimme, nuoleskelin hänen vaimonsa(?) kanssa ja kaaduimme päällekkäin takkipinon, eli narikan päälle. Naisella oli erittäin isoreikäiset sukkahousut.

 

Kuljin kauppakeskuksen ohitse, ajoin suht vauhdikkaasti koska tuntui siltä. Ei tässä kiirettä ollut, mukava ilma polkea. Saavuin kotikatuni alkupäähän. Katu viettää poispäin keskustassa mentäessä hieman ylämäkeen. Kävellen keskustan baarista aamuyöstä tuo katu tuntuu tänne loppupäähän aina uskomattoman pitkältä. Tie ei tuntunut loppuvan koskaan. Onneksi polkupyörällä pääsee nopeasti. Olin joskus kotimatkalla mennyt naisten kanssa juttusille mutta ikinä niistä ei tule mitään. Jonkun naisen tulisi pitää kirjaa siitä kuinka usein tätä lähestytään kotimatkalla baarista. Tai jos nainen on yksin baarissa kuinka usein tullaan kysymään ”Mitäs sä täällä yksin istut” tai muita variaatioita. Tunnustan tehneeni samoin. Rankassa lumituiskussa tuo on karaiseva kokemus. Kesällä oikein mukava. Kerran olimme kavereiden kanssa tulossa baarista, samasta jossa olin välillä työskennellyt, huomasimme katuvalon valaisevan viereisen kerrostalon seinään. Pysäköintikieltokyltti loi seinään varjon joka muistutti istuvaa ukkelia. Hetkeä aiemmin olimme käyneet läheisessä leikkipuistossa keinumassa. Kaverini laski jokaisesta liukumäestä. Keinuimme aikamme, oli kivaa. Tuntui hyvältä keinua pimeässä yössä, katuvalojen valaistessa leikkipaikan. Keinuin korkealle, tähtiin asti. Nousin niin ylös että näin edessä olevan kerrostalon taakse.

Ohitin mausteita, kuivatuotteita ja muuta pientä purtavaa myyvän puodin. Olin käynyt edellisenä päivänä kirjastossa. Pitkästäaikaa kirjastoon ja juuri silläkertaa lainaaminen ei ollut mahdollista. Syystä tai toisesta, en muista.  Ohitin maustepuodin, koin lievää halua mennä sisään ja ostaa edes jotain. Joskus vuosikausia sitten olin ostanut sieltä kilon karkkia, se oli halpaa. Minulla on paha ongelma irtokarkkihyllyllä. En saa koskaan tarpeekseni. On aina pakko ottaa jotain, mitä tahansa useampi kappale jotta ne karkit eivät loppuisi kesken. Jos tahtoo hieman enemmän. Kilon irtokarkkipussi on sääntö eikä poikkeus. Ensimmäisenä päivänä en välttämättä syö paljoa mutta toisena päivänä sokeriaddiktiota ruokkivat mielihyvähormonit pistävät minut ahmimaan karkit pois seuraavana päivänä. Tällaisen diagnoosin olen joskus itselleni tehnyt. Sokeri on hyvin addiktoiva aine, jossain tutkimuksessa verrattiin sokerin ja kokaiinin addiktoivuutta. Olivat hyvin lähellä toisiaan, lisäksi nämä aineet vapauttavat dopamiinia aivoissa samoin tavoin. Sokeria. Karkkia, olisipa ollut karkkia syötäväksi. Makean nälkä iskee aina välillä, tälläkertaa meni jotain muuta. Leipää, kalapuikkoja, marjoja. Ikävän vähäiseksi jäivät eväät. Ohitin maustepuodin pikaisesti avoimesta ovesta eteiseen vilkaisemalla.

Olin pian naapuripubini kohdalla. Halpa paikka viikonloppuiltaisin. En muista koska kävin siellä ensimmäistä kertaa. Happyhour oli ysistä puoleenyöhön, perus hanaolutta halpaan hintaan. Hyvä diili perjantaina iltavuoron jälkeen.

Kävin monesti tuolla juomassa oluen tai pari, sillointällöin toin treffikumppaneita sinne. Kaikki yllättyivät paikan siisteydestä, ei mikään lähiöräkälä vaan oikeasti mukava pubi. Jotkut päättyivät hyvin, jotkut huonosti. Mukava paikka, koskaan ei voi tietää onko paikka täpötäynnä vai neljän vakiojuopon kansoittama kun sinne saapuu viikonloppuiltana. Erittäin ärisevä-ääninen nais-ihminen ja ilmeisesti hänen tyttärensä? Elämäntavat kohdillaan. Syksyllä oli kylmä, lokakuun alku. Lämpötila nollassa eikä vielä oltu totuttu kylmyyteen. Naapuripubiin ja lasillinen rommitotia. Toimi ja maistui oikein hyvälle. Onneksi pääsisin pian pois kylmyydestä, meksiko kutsui. Mahtava reissu mutta siitä toisella kertaa (jos nyt mitään toista kertaa tulee, kyltetiätte). Rommitotia tyhjentäessä joku nainen vieressä alkoi juttelemaan, vai aloinko minä hänelle? En muista, saatoin sekoittaa hänet johonkin muuhun. Hänen kaverinsa tulivat vielä yksille oluille. Join lasini tyhjäksi ja lähdin kotiin.

Ohitin kotitalossani olevan pizzapaikan, halvat hinnat. Iso pizza ja litra olutta 11€. Onkohan enää? En muista. Joskus harvoin tulee tuolla käytyä, pizzat ovat isoja mutta maku ei ole niin erikoinen. Halpa olut on tietty aina plussaa. Miksihän tuo ei ole auki aamuyöstä vaan sulkee viikonloppuisinkin puolilta öin.Tällä alueella asuvat käyttäisivät varmasti mielellään paikallista paikkaa kuin jonottaisivat tunnin omaa pizzaansa keskustassa. Vastapäinen paikka taas ei ole mikään kehuttava. Elämäni pahinta pizzaa, ja vaikka pahakin pizza on aina hyvää, tuo ei ollut. Pohja maistui oudolta enkä selvästikään kortilla maksaessani maksanut veroja. Korttimaksuihin lisättiin euron lisä, mitään kuittiahan sieltä ei saanut. Olutkin liian kallista paikan profiiliin nähden. Tänne muuttaessani taisin ekana iltana käydä siellä kebabilla ja oluella. Juttelin pitkään paikan omistajan kanssa. Mukava ukko, voisi käydä joskus toiste mutta tilaisin jotain muuta kuin pizzaa. Mitä väliä vaikka ei maksa veroja, kiertäähän isommat herrat veroja miljoonakaupalla ja sitten paheksutaan pienyrittäjää joka haluaa saada leipänsä päälle muutakin kuin voita. Ei pimeässä työssä ole välttämättä niin paljoa pahaa kuin annetaan olettaa, kunhan sillä ei teetä kokonaisia kerrostaloja ja pitää työturvallisuudesta huolen. Jos joku tekee työhommat vähän halvemmalla pimeänä niin mitä sitten. Ymmärrän ettei pienyrittäjää kiinnosta maksa pienistä tuloistaan pariakymmentä prosenttia verottajalle joka kumminkin vain antaa rahaa oudon värisille ja hajuisille ihmisille jotka tulevat tänne käyttäytymään oudosti, nehän yrittävät puhua. Ei se käy laatuun.

Esimerkki pimeästä työstä löytyy myös alapuoleltani. Pohjakerroksessa on thaihierontapaikkoja, keski-ikäisiä jo valitettavan rupsahtaneita thaimuoreja valmiina lääppimään keski-ikäisiä setiä kalliista hinnasta. Yäk. Olisi edes kauniita nuoria naisia. Ikkunasta on mukava seurata hierontapaikkoihin suunnistavia asiakkaita. Pää kääntyilee, eihän kukaan näe. Kävellään hermostuneesti oven ohi, vilkaistaan ympärille. Kävellään eteenpäin ja kaivetaan suurieleisesti kännykkä taskusta. Käännytään ympäri ikäänkuin olisi mentävä toiseen suuntaan. Nyt kukaan ei näe, äkkiä tuulikaappiin suljetun oven taakse odottamaan. Väliovi oli siis kiinni, ulko-ovi auki joten nämä hetket olisivat kriittisiä. Näkisikö joku? Sisään ja hierottavaksi. Kerran seurasin kymmenen minuuttia katua edestakaisin seilannutta sankaria. Käveli useaan kertaan katua edestakaisin. Meni autoonsa istumaan, ajoi autonsa seuraaville parkkipaikoille, nousi autosta ja käveli taas kadunpätkän edestakaisin. Pari kertaa keräsi rohkeutta mutta poistui autollaan. Ilmeisesti ruokatunti hyötykäytössä. Asiakkaiden iloksi hierontalaitoksissa on takaovi. Viime perjantaina illalla ulos lähtiessä viereisestä takaovesta poistui rupsahtanut mies, punastui kovasti ja otti reippaita askelia porttikongia kohti. Kysyin ”Helpottiko?” Kuulemma helpotti.

Käännyin porttikongiin ja sisäpihalle. Sisäpihalla oltiin tehty parin viime vuoden aikana remontti. Alunperin piharemonttiin, tai johnkin vastaavaan piti kulua kaksi viikkoa. Kului kaksi vuotta ennenkuin kaikki oli kunnossa. Piha oltiin revitty kokonaan auki, käyttövesiputkistoremontti ajoi avaamaan koko pihan. Asfaltti tasoitettiin samalla. Olin tuon kaksi kuukautta jota vesiputkiremontti kesti, ilman juoksevaa vettä. Rapussa oli vesihanat joten niitä käyttäen sain juomaveteni. Lähin vessa oli naapurirapun kellarissa jonne piti mennä ullakkoa pitkin. Kun remontti oli valmis, rakennusyhtiö toi pari siivoojaa laittamaan paikkani kuntoon. Autoin siivoamisessa, kantelin omia roiniani takaisin paikoilleen. Kämppä kiilsi, mukava saada ammattiapua. Siivoamiseen. Sen jälkeen olen pyrkinyt pitämään asuntoni suhteellisen siistinä. Aina välillä sotkua syntyy mutta ei se haittaa. Mattoja en ole tampannut kahteen ja puoleen vuoteen. Kyllä niistä hiekkaa irtoaa kun imuroi. Pitäisi hankkia mattopiiska. Eteisen lattia on aina hiekassa.

Riisuin kenkäni ja takkini eteisessä. Naulakossa oli jonkun satunnaisen tindertytön jättämä takki. Ei ole kaipaillut. Pitäisi heittää pois. Naulakossa on myös pari dyykkaustakkia. Toinen on yli kymmenvuotias verkkatakki, toinen viisi vuotta sitten kirpputorilta löydetty vihreä siistimpi takki. Nykään tasku on revennyt. Hieman pussimainen takki ehkä. Alhaalla oli kasa kenkiä, ei mitään hienoa. Nahkakengät ja purjehduskengät. Molemmat olivat mukana meksikonreissullani. Juoksukengät joilla on ikää jo teini-ikään oikeuttava määrä. Talvikengät joissa on liian liukas pohja. En silti kertaakaan talvella likastunut. Nyt jalassa oli pari vuotta sitten ostetut Nike SB:t, riisuin baseballtakkini naulakkoon.

Katsoin yhteen eteisessä olevista peileistä

Silmäni olivat punaiset.

Siitepölyallergiaako?